Terveyden vaarat

"Vaikutti siltä, että ihmiset haluttiin tehdä sairaiksi. Tähän viittasi ainakin Codex Alimentarius, Yhdistyneiden kansakuntien ja Maailman terveysjärjestön kansainvälisten ruokastandardien kokoelma, josta päätti Codex Alimentarius -komissio. Tätä komissiota ja sen säädöksiä vastaan olivat esimerkiksi ekologisen ja kestävän maatalouden ja ruoantuotannon puolesta puhuvat liikkeet, koska ne näkivät sen olevan kokonaisuudessaan vastakkain näiden päämäärien kanssa. Tulevaisuuden ruoan manifestin mukaan Codex Alimentarius oli ”koodannut toimintatapansa palvelemaan ennen kaikkea globaalin maatalousliiketoimen etuja”.

Ihmisten oikeudet todella olivat tällaisen lainsäädännön myötä heikkenemässä. Codex Alimentarius väitti edistävänsä ruoan turvallisuutta, mutta sen muotoilemien lakien tarkoituksena oli lähiaikoina rajoittaa erittäin paljon niin kutsuttujen vaihtoehtoisten parannusmuotojen ja luonnonlääkkeiden, sekä esimerkiksi vitamiinien ja mineraalien saatavuutta. Tällainen teki ihmisistä entistä riippuvaisempia vaikutusvaltaisesta lääketeollisuudesta, jonka tarjoamilla menetelmillä oli tapana hoitaa oireita muttei niitä aiheuttavia tekijöitä. Lisäksi kemialliset lääkkeet sivuvaikutuksineen olivat osoittautuneet erittäin vaarallisiksi, kuten kuolleisuustilastot osoittivat.

Näiden lakien voimaantulo merkitsisi sitä, ettei ravintolisiä voisi enää myydä ennaltaehkäisevää tai terapeuttista käyttöä varten. Lisäksi niiden ravinnepitoisuuksia aiottiin laskea paljon. Ainoastaan suurilla lääkeyhtiöillä olisi pian oikeus tuottaa ja myydä pitoisuuksiltaan parempia tuotteita – korkeammilla hinnoilla. Lääkärin määräämä resepti vaadittaisiin kaikkiin muihin kuin sallittuihin mataliin pitoisuuksiin. Tavalliset ruoat ja yrtit kuten valkosipuli ja piparminttu luokiteltaisiin lääkkeiksi tai kolmannen kategorian tuotteiksi, joita vain lääkeyritykset voisivat säännöstellä ja myydä, eikä niitä saisi enää kasvattaa itse. Mitä tahansa ruokaa, jolla oli terapeuttisia vaikutuksia, voitaisiin pitää lääkkeenä. Tällaisista rajoitteista tulisi sitovia, ja kaikki uudet ravintolisät kiellettäisiin jos ne eivät läpäisisi Codex Alimentariuksen testejä ja hyväksyntää. Kaiken tämän seurauksena lääkeyhtiöillä olisi valta ihmisten terveyteen.

Komission tarkoituksena oli saada aikaan kansainvälinen ”yhtenäisyys” ravintoasioissa, minkä seurauksena terveystuotteet ja vitamiinit sekä ravintolisät tehtäisiin laittomiksi niin Amerikassa kuin Euroopan unionissakin – paitsi ne, jotka olisivat suoraan suurten lääkeyhtiöiden valvonnassa. Näistä asioista oltiin tekemässä kovaa vauhtia lakeja, eivätkä tavalliset kansalaiset voineet äänestää niistä. Joissakin maissa, kuten Saksassa ja Norjassa, nämä säädökset olivat jo varsin pitkällä. Joissain osissa Eurooppaa oli jo rikollista toimintaa myydä yrttejä ruokana. Sopimus nimeltä EEC6565 rinnasti yrttien myymisen ruokana laittomien huumeiden myymiseen. Myös muita Euroopan maita oltiin alettu vaatia hyväksymään tämä yhtenäistämisprosessi. Harva ihminen kuitenkaan oli edes kuullut tämän komission olemassaolosta, koska valtamedia ei juurikaan tiedottanut siitä ja sen toimista. Yhtäkkiä vitamiinien hyödyt oli kyseenalaistettu, vaikka jokaisessa ravinto-oppikirjassa luki, että vitamiinit olivat aineita joita kehoon täytyi laittaa, muuten siihen iskisi sairaus. Vitamiinilisät eivät suinkaan tappaneet ihmisiä, vaan päinvastoin niiden tiedettiin hyvin edistävän terveyttä. Ravintolisiä vastaan oli aloitettu massiivinen kampanja, vaikka niiden mahdolliset riskit olivat mitättömän pienet – ainakin kemiallisen lääketeollisuuden hengenvaarallisiin tuotteisiin verrattuna, jotka muiden modernin lääketieteen virhearvioiden kanssa aiheuttivat enemmän kuolemia esimerkiksi Yhdysvalloissa kuin muut tekijät. Kemianteollisuus kuitenkin näki ravintolisät kilpailijanaan ja uhkana omille lääkeainemyrkyilleen. Hyvin harvoille oli syntynyt mitään ongelmia ravintolisistä. Kuitenkin ne haluttiin kieltää, mikä oli hyvin hälyttävää, koska ruoka oli nykyisin ravinteiltaan erittäin köyhää."

"Geneettisesti manipuloidut kasvit yleistyivät, vaikka biotekniikalla tuotettujen elintarvikkeiden terveysriskejä ei oltu kunnolla tutkittu. Tutkimukset, jotka oli vaivauduttu tekemään, olivat osoittaneet tällä tavoin sisältä käsin muunnellut kasvit vaarallisiksi ihmisten ja eläinten terveydelle. Euroopassa tämä ”frankenstein-ruoka” oli saanut runsaasti julkisuutta – sellaisen syöminen ei tuntunut ihmisistä oikealta, joten he olivat protestoineet massoittain ja saaneet manipuloidun ruoan voittokulun pysähtymään, tai ainakin hidastumaan.

Geenimuuntelu edusti nykytieteen ihmeellisiä sovelluksia, jotka tuottivat pidempään kaupan hyllyillä kestäviä siemenettömiä hedelmiä. Myös esimerkiksi lohta muunneltiin geneettisesti, jotta se olisi kasvanut suuremmaksi. Geenimuuntelu tarkoitti kasvin, eläimen tai mikrobin geeniperimään puuttumista siten, että sen jokin ominaisuus muuttui. Perimäaines siirrettiin samasta tai kokonaan toisesta lajista, esimerkiksi tomaatteihin oli ruiskutettu geenejä erilaisista hämähäkkilajeista. Ei kuitenkaan tarkalleen tiedetty, millaisia tämän toiminnan pitkän aikavälin vaikutukset tulisivat olemaan kasvilajeille, maaperälle ja koko ympäristölle. Geenimuutokset olivat toteutuneet hitaasti luonnollisen evoluution kuluessa satojen tuhansien vuosien aikana. Kun manipuloimme aktiivisesti geeniä, olimme käännepisteessä, jossa pakotimme luonnottoman nopeaan muutosprosessiin eläimiä, kasveja ja myös omaa lajiamme. Mikä tahansa kaupallisia mahdollisuuksia tarjoava uusi tieteellinen läpimurto kuitenkin keräsi puoleensa valtavan kiinnostuksen ja investointeja niin julkishallinnon kuin yksityisten yrittäjienkin tahoilta.

Geenimuuntelijat väittivät meidän tarvitsevan geneettistä muuntelua pystyäksemme ruokkimaan maailman kasvavaa väestöä, mutta oli selvää, että tämä argumentti oli pohjimmiltaan vain kaupallisten motiivien peittelyä. Tällä tavoin luotiin ruokaa, joka säilyi kauemmin ja näytti myyvemmältä. Viljaa suunniteltiin kyvyttömäksi omaan siementuotantoon, jolloin viljelijät voitaisiin tehdä kokonaan riippuvaisiksi biotekniikan yrityksistä siemeniä saadakseen. Monet ihmiset olivat kasvavassa määrin huolissaan geneettisesti muunneltujen tuotteiden valmistamisen ja kuluttamisen pitkän aikavälin seurauksista. Oli pohdittu vakavasti muun muassa sitä, kuinka geenimuuntelu vaikutti ihmisen DNA:han. Geenimuuntelun etuja ei oltu todistettu, mutta haitoista oli runsaasti tietoa.

Eläinkokeiden perusteella tiedettiin geenimuunnellun ruoan syömisen aiheuttavan esimerkiksi syöpää, pernan tuhoutumista, maksan laajenemista sekä ennenaikaista ikääntymistä. Haittavaikutuksista oli hyvin dokumentoitu myös erilaiset hengityselintulehdukset, allergiset reaktiot, ennenaikainen kuolema ja hedelmättömyys. Lisäksi geenimuunneltu ruoka oli ravintoarvoltaan köyhempi tuote kuin perinteisesti viljelty. Tähänastisista geenimuunneltujen kasvien viljelyn haittavaikutuksista luontoon oli todettu metsien ja luontaisten asuinympäristöjen tuhoutuminen, ympäristön saastuminen muunneltujen kasvien vaatimien kasvinsuojeluaineiden takia, maaperän heikkeneminen, perinteisten viljalajien saastuminen, luontaisten genotyyppien katoaminen, biodiversiteetin kutistuminen ja yhä vastustuskykyisempien rikkaruohokantojen ilmaantuminen.

Venäjällä tehty tutkimus myös osoitti, että raskaana olevat naiset, jotka söivät geenimanipuloitua soijaa, saattoivat vahingoittaa syntymätöntä lastaan. The Russian Academy of Sciences -instituutin tutkijat olivat huomanneet, että yli puolet vastasyntyneistä rotista kuoli kolmen viikon sisällä kun emo oli syönyt runsaasti geenimanipuloitua soijaa. Määrä oli kuusi kertaa enemmän kuin vertailuryhmän poikaset joiden emo söi muuntelematonta soijaa. Tohtori Irina Ermakova oli ollut ensimmäinen, joka oli osoittanut, miten geenimuunneltu elintarvike vaikutti sikiöön. Ermakovan mukaan rottia käytettiin elintarviketutkimuksissa, koska rottien ja ihmisten biokemiallinen rakenne oli hyvin samankaltainen. Näin ollen tutkimus osoitti, että geenimanipuloitu ruoka merkitsi melkoista riskiä äideille ja heidän lapsilleen. Italialainen tutkimus puolestaan osoitti, kuinka geenimanipuloitu soija vaikutti hiirillä haitallisesti maksaan ja haimaan.

ABC Television oli tehnyt dokumenttielokuvan geenimuuntelun seurauksista maanviljelyyn. Ohjelmaa varten oli haastateltu maanviljelijöitä, joiden pellot oli superrevonhäntä vallannut. Eräs farmari oli käyttänyt kolmessa kuukaudessa neljäsataatuhatta dollaria rikkaruohomyrkkyihin – turhaan. Revonhäntä eli Amaranthus palmeri oli kaikkein pelätyin rikkaruoho. Se voi kasvaa jopa kaksi ja puoli metriä korkeaksi ja se kesti niin korventavaa kuumuutta kuin pitkittynyttä kuivuuttakin, teki tuhansia siemeniä ja sen juuret imivät maan tyhjäksi ravinteista. Revonhäntä valtasi koko pellon vuodessa jos sitä ei kitketty. Nämä uudet superrikkaruohot olivat niin vahvoja ja sitkeitä, että ne pysäyttivät leikkuupuimurin ja särkivät käsityökalut. Ainakin neljäsataatuhatta hehtaaria oli saastunut pelkästään tästä uudesta biologisesta mutanttikasvista. Yhdysvaltojen maanviljelysasioista vastaava ministeriö oli saatu kiinni valehtelusta sen yrittäessä salailla asiaa koskevaa totuutta.

Geenimuunneltujen kasvien viljely vaati runsaasti kasvinsuojeluaineiden ja hyönteismyrkkyjen käyttöä. Tutkija Todd Gainesin johtama ryhmä oli tutkinut Coloradon yliopistossa kasvinsuojeluaineena käytetylle glyfosaatille vastuskykyisiä revonhäntäpopulaatioita ja huomannut, että kasvin jokaisessa kromosomissa oli muuntunut geeni. Geenilisä oli yksi solujen ja organismien yleisimmistä fysiologisista vastauksista muuntuneeseen ympäristöön.

Amerikassa ja muualla maailmassa geenimuunneltujen kasvien viljelyn seurauksena olivat pohjavedet laajalti saastuneet, kuten Independent UK kertoi. Muunneltuihin kasveihin istutettiin esimerkiksi Bacillus thuriengensis -bakteeria suojaamaan niitä tuhohyönteisiltä. Nyt tutkijat olivat löytäneet viljelyalueen vesistöistä hälyttävän suuret määrät tätä bakteeria. Tutkija Emma Rosi-Marshall New Yorkin Cary Institute of Ecosystem Studies in Millbrookista totesi, että tutkimusryhmän tulokset osoittivat aukottomasti geenimuunneltujen kasvien viljelyn sivutuotteiden kulkeutuvan muualle luontoon vesistöjen kautta. Geenimuunnellut lajikkeet voivat siirtyä hyvinkin pitkiä matkoja, eikä sitä voitu estää. Näin ollen perinteinen luonnonmukainen viljely oli uhattuna. Geenimuunnellut lajikkeet myös risteytyivät tavanomaisten lajikkeiden kanssa, ja tämän prosessin seuraamuksia voitiin vain arvailla. Biotekniikkayritykset patentoivat geenimuunneltuja lajikkeitaan ja saavuttivat tällä tavoin suuria taloudellisia voittoja. Geenimuunteluun liittyi siis valtavia taloudellisia intressejä, ja alan suuryritykset vaikuttivat voimakkaasti tutkijoihin, poliittisiin päätöksentekijöihin ja tavallisiin kansalaisiin. Muutaman suuryrityksen taloudellisen hyödyn maksimoimiseksi luontoa käytettiin koelaboratoriona.

Geenimuuntelua käyttävän maatalousliiketoimen kärjessä oli amerikkalainen miljardiyhtiö Monsanto, jonka vyörytyksen voimalla geenimuuntelu oli leviämässä yhä laajemmalle maailmaan. Monsanto oli paitsi geenimuunteluyhtiö, myös kemikaalien valmistaja, ja se oli suurelta osin vastuussa luonnon pilaantumisesta ja ravinnon muuttumisesta vähitellen myrkylliseksi. Se ja muut alan toimijat olivat huolella pitäneet poissa tärkeät seikat geenimuuntelua koskevasta julkisesta keskustelusta, ja niillä oli tiiviit kytkökset Yhdysvaltain hallitukseen. The Independent oli julkaissut Monsanton salaisen raportin, joka osoitti että geenimanipuloidulla maissilla kasvatetuille rotille kehittyi pienemmät munuaiset sekä syntyi vaurioita immuunipuolustukseen, verrattuna rottiin jotka söivät samaa, mutta geenimanipuloimatonta ravintoa. Biotekniikkateollisuus siis tunsi tuottamansa ruoan vaarat, mutta jatkoi geenimanipulointia niistä huolimatta.

Monsanton geenimuunnellut kannat oli suunniteltu, manipuloitu ja patentoitu sietämään runsaita määriä erittäin myrkyllistä glyfosaattia ja vastustamaan tiettyjä tuhohyönteisiä. Glyfosaattia valmisti sama Monsanto, ja sen oli todettu lisäävän esimerkiksi sikiövaurioita. Silti se oli eniten käytetty myrkky maailmassa. Tätä Monsanton patentoimaa tuotetta oli myyty 1970-luvulta asti tuotenimellä Roundup, ja se oli välttämätön viljelyapu geenimuunnelluille tuotteille, joita kehitti ja myi sama yhtiö, Monsanto. Geenimuunneltuja siemeniä ostavat maanviljelijät joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen, joka määräsi että Roundup oli ainoa heidän pelloillaan käytettävä myrkky.

Roundupia mainostettiin vaarattomampana kuin pöytäsuola, mutta Monsanto kieltäytyi paljastamasta sen ainesosia glyfosaattia lukuun ottamatta. Molekyylibiologi Gilles-Eric Seralinin johtama ryhmä oli tehnyt Caenin yliopistossa Ranskassa tutkimuksen, joka osoitti Roundupin sisältävän esimerkiksi POEA:aa eli ainetta nimeltä polyethoxylated tallowamine. Tutkijaryhmän mukaan POEA oli vielä vaarallisempi ihmisen alkiolle ja soluille kuin glyfosaatti. Seralinin ryhmän tutkimus osoitti Roundupin ainesosilla olevan ihmisen soluihin erittäin haitallinen vaikutus: jopa satatuhatta kertaa käyttösuositusta pienempinä annoksina seos aiheutti soluvaurioita. Glyfosaatin käyttö pelloilla oli lisääntynyt yli tuhatviisisataa prosenttia vuosien 1994 ja 2005 välillä.

Alun alkaen geenimuunneltuja tuotteita oli alettu 1970-luvulla kehittää kemikaaliyhtiöiden Monsanton, DuPontin ja Dow Chemicalsin toimesta. Hanketta rahoitti eugeniikan kannattajana tunnetuksi tullut Rockfeller-säätiö. Rockefellerien äärimmäisen vaikutusvaltainen pankkiirisuku kuului valtaapitävään eliittiin. Nämä kolme kemikaalisuuryhtiötä olivat olleet mukana myös hirvittävissä Agent Orange- ja dioksiini-skandaaleissa, ja ne olivat joutuneet kiinni valehtelusta yrittäessään salata kemikaalimyrkytyksistä koituneita laajamittaisia vahinkoja, joita oli aiheutunut niiden omille työntekijöille, siviileille ja sotilaille.

Yhdysvallat oli aloittanut laajamittaisen geenimanipuloitujen kasvien viljelyn vuonna 1997 – samoihin aikoihin kun kemikaalivanoja oli alkanut ilmaantua Yhdysvaltojen asutusalueiden taivaalle. Viljeltävät lajikkeet olivat pääasiassa soijaa, maissia ja puuvillaa, ja nykyisin oli vaikea löytää sellaista pitkälle jalostettua elintarviketta, johon ei olisi käytetty joko maissia tai soijapapua. Geenimuunneltua rehua syötettiin myös tehotuotetuille eläimille, ja tähän tietenkin liittyi suuria taloudellisia vaikuttimia. Tällä hetkellä arviot geenimuunneltujen viljelysalueiden kokonaispinta-alan laajuudesta vaihtelivat 85 ja 91 prosentin välillä. Monet tutkijat, esimerkiksi biologi Mae-Wan Ho arvioivat ekologisen aikapommin olevan räjähtämäisillään."

"Oli kuitenkin olemassa monia hienojakin keksintöjä, kuten vapaaenergiageneraattoreita, vesimoottoreita, ikuisesti palavia hehkulamppuja ja moitteettomasti toimivia fuusioreaktoreita, joiden rakennuskaavoja sanottiin säilytettävän Pentagonin holveissa. Vapaaenergiageneraattoreilla olisi ihmisten tarvitsemaa energiaa voitu tuottaa lähes ilmaiseksi, mutta se olisi johtanut kaikkien energiayhtiöiden konkurssiin ja romuttanut noin kahdeksankymmentä prosenttia maailman pörssitaloudesta. Oli siis täysin mahdollista käyttää olemassa olevaa energiaa eli vapaata nollapiste-energiaa. Energian hallinta kuitenkin oli rahan lisäksi varsin toimiva maailmanvalloituksen väline, ja esimerkiksi ydinvoimalla eräät rikastuivat suunnattomasti.

Ydinvoiman lisärakentaminen heijastikin tätä samaa välinpitämättömyyttä luontoa ja ihmisten hyvinvointia kohtaan. Sen tuottaminen vei valtavasti energiaa, ja ydinjäte oli äärimmäisen vaarallista sekä ikuista. Kuitenkin sitä tehtiin, koska muutama kapitalisti rikastui sen avulla yhä enemmän. Ydinvoimaa markkinoitiin ympäristöystävällisenä energiana, mutta voimaloiden radioaktiiviset kaasut, kuten krypton-85 ja nuklidi C-14 levitettiin pitkien savupiippujen kautta ilmakehään. Näistä aineista valtamedia ei juuri raportoinut, kuten ei myöskään nestemäisestä ydinjätteestä, tritiumista, joka päätyi meriin. Näitä jätteitä oli käytännössä mahdoton ottaa talteen, eikä niitä virallisesti luettu ydinjätteeksi. Veden radioaktiivinen saastuminen kuitenkin aiheutti ongelmia, ja tämä oli tiedetty jo ainakin 1960-luvun alussa. Silloin biologi Rachel Carson oli todennut, että radioaktiivista saastetta sisältävä vesi oli usein myös kemiallisesti katsoen saastunutta, ja radioaktiivinen säteily voi muuttaa läsnä olevia kemikaaleja tavalla, joka oli täysin arvaamaton. Esimerkiksi tritiumin tiedettiin aiheuttavan sikiövaurioita, syöpää ja mutaatioita, ja useiden tutkijoiden mukaan sen lisäämisellä vesiin voi olla kaikelle elämälle kohtalokkaat seuraukset. Fysiikan tohtori Roland Kollert Bremenistä varoitti, että ilmakehän ja Maapallon kaikkien vesien aktiviteetti lisääntyi sitä mukaa kun uusia reaktoreita otettiin käyttöön.

Kaikista tunnetuista ympäristösaasteista ydinvoiman saasteet lisääntyivät Maapallolla ylivoimaisesti eniten; esimerkiksi hiilidioksidi oli lisääntynyt ilmakehässä kolmekymmentä prosenttia teollisella kaudella, mutta krypton-85 oli lisääntynyt ehkä jopa kymmentuhatkertaisesti toisen maailmansodan jälkeen. Tritiumin pitoisuus oli kymmenkertaistunut maailman vesissä, ja voimakas lisääntyminen jatkui, koska kaikesta tästä huolimatta ydinvoimaa yhä käytettiin ja ydinvoimaloita aiottiin jopa rakentaa lisää. Siitäkin huolimatta, että leukemian ja muiden sairauksien oli todettu lisääntyvän niiden ympäristössä.

Biologi, Venäjän tiedeakatemian jäsen ja Venäjän ympäristöpolitiikan keskuksen johtaja Aleksej Jablokov oli todennut, että ”meidän tulisi kieltäytyä siirtämästä tuleville sukupolville radioaktiivisista jätteistä aiheutuvia ongelmia, jotka ovat peräisin nykyisten – joko ahneiden tai hallinnollisesti rajoittuneiden – ydinvoiman kannattajien toiminnasta. Näyttää siltä, että heillä on oma moraalinsa, joka ei sovi yhteen yleisinhimillisen moraalin kanssa. He pitävät hyvänä kaikkea, mikä palvelee ydinteollisuuden kehitystä, vaikka se vahingoittaisi heitä itseään tai heidän lähimmäisiään. He kannattavat ydinvoimaa, vaikka se uhkaisi kansallista ja koko maailman turvallisuutta – ja vaikka sen takia täytyisi valehdella julkisesti.”"