Mayojen kalenterijärjestelmä

Hunab Ku'n eli galaksin keskuksen symboli.

Otteita kirjasta Kuudennen Auringon aika

”Harvinaislaatuisesta edistyksellisyydestään tunnettu Mayakulttuuri oli hyvin vanha; se oli ollut olemassa tuhansien vuosien ajan Etelä-Meksikon ja Keski-Amerikan sademetsien alueella. Viidakko oli ollut luotaantyöntävä ympäristö asutukselle, mutta muinaiset Mayat olivat lopulta onnistuneet saamaan huonosta kasvumaasta elannon miljoonille ihmisille. Vuosisatojen mittaan he olivat oppineet selviämään hyvin sademetsässä, heidän kylänsä olivat kasvaneet kaupunkivaltioiksi ja kulttuuri muotoutunut entistä hienostuneemmaksi, vaikka he eivät olleet käyttäneet pyörää eivätkä metallisia työkaluja. Tuhansien vuosien takaa kumpusi loistava kulttuuri ihmeellisine mestariteoksineen, ja Mayojen taiteelliset saavutukset ja osaaminen olivatkin nostaneet heidät yhdeksi menneen maailman merkittävimmistä kulttuureista. Heidän arvoituksellinen valtakuntansa oli kukoistanut täällä aikana, jolloin Eurooppa oli ollut pimeimmän keskiajan kaaoksen ja hajaannuksen vallassa. Siihen aikaan Mayat olivat toimineet intensiivisesti Jukatanin niemimaan viidakoissa, joihin he olivat rakentaneet kymmeniä loistokkaita kaupunkeja ja lukuisia monumentteja, joihin he olivat suurella taidolla kaivertaneet viestejä symbolien muodossa. Monia tämän massiivisia seremoniapaikkoja rakentaneen kansan asuinpaikkoja oli vielä tutkimatta.

Mayaintiaanit olivat olleet yksi Keski-Amerikan kehittyneimmistä sivilisaatioista ja ensimmäinen, joka oli kehittänyt kirjoitustaidon sekä ainutlaatuisen ymmärryksen astronomiasta. Mayat olivatkin olleet aikansa edistyneimpiä astronomeja ja matemaatikkoja, ja heidän matemaattista järjestelmäänsä oli kuvattu täydelliseksi merkkien ja astronomisten laskelmien järjestelmäksi. Heitä pidettiin ensimmäisenä nollan käsitettä käyttäneenä kansana, ja he olivat laskeneet esimerkiksi Maan kiertoradan Auringon ympäri tuhannesosadesimaalin tarkkuudella sekä kehittäneet havaintojensa perusteella tarkan aurinkovuosikalenterin. Nykyajan tutkijat eivät ymmärtäneet, miten Mayat olivat voineet saada aikaan niin paljon ilman nykyaikaisia tarkkoja apuvälineitä. Ilman niitä he olivat kuitenkin kyenneet pitämään kirjaa esimerkiksi Kuun, Merkuriuksen, Venuksen, Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen kiertoradoista ja niiden kohtaamisista. He olivat seuranneet tähtien liikkeitä tiiviisti ja ennustaneet auringonpimennyksiä.

Oli todettu, että muinaisten Mayojen ymmärtämys ajasta, vuodenajoista ja sykleistä oli ollut laaja ja hienostunut. He olivatkin aina olleet tutkijoille arvoitus – mayakulttuurin edistyneisyyttä pidettiin suorastaan käsittämättömänä, ja sen perintö oli valtaisa. Mayat olivat rakentaneet tuhansia pyramideja ja temppeleitä, sekä kalenterin jonka oli osoitettu olevan astronomisesti paikkansa pitävä miljoonien vuosien ajalla. Välittäjinä taivaan ja maan välillä olivat toimineet Mayojen kuninkaat, kuhul ajawit eli pyhät miehet, joiden oli uskottu saavan voimansa jumalilta. He olivat toimineet niin uskontoa ja ideologiaa tulkitsevina shamaaneina kuin hallitsijoinakin. Mayojen traditiota pidettiin ikään kuin avaimena Amerikan sieluun. Mayat eivät suinkaan olleet kadonnut kansa – heitä eli näillä seuduilla vieläkin noin kuusi miljoonaa.”

”Mayat olivat tunnettuja erityisesti profetioistaan. Kirjailija Gerald Benedictin mukaan ne liittyivät erottamattomasti heidän käsitykseensä ajasta ja niihin moniin tapoihin, joilla se oli tallennettu heidän kalenterisykleihinsä. Länsimainen näkemys ajasta oli täysin lineaarinen: sillä ajateltiin olleen alku, ehkäpä maailman luomisessa, ja lopun ajateltiin koittavan joskus tulevaisuudessa. Tällaisen lineaarisen aikakäsityksen oli todettu olevan peräisin raamatullisesta luomiskertomuksesta. Alun ja lopun sisältävä aikakäsitys antoi viitekehyksen näkemykselle, jonka mukaan aika oli muodoton, vapaa perinteisestä liitostaan planeettojen ja tähtien liikkeiden kanssa, mutta kuitenkin jollain tavoin yhteydessä edistyksen käsitteeseen mitä tuli kehitykseen, politiikkaan ja talouteen. Tämä lineaarinen aikakäsitys näkyi gregoriaanisessa kalenterissa ja kuului länsimaisen yhteiskunnan lukemattomissa kelloissa.

Mayat, – niin kuin esimerkiksi vedalaiset viisaatkin – olivat kuitenkin tienneet ajan syklisestä luonteesta, ja heidän kalenterinsa perustuivat taivaankappaleiden sykleihin. Tohtori Ronald Bonewitz totesi että Mayojen kulttuurissa ymmärrys ajan syklisyyden, sen osien sekä ylimaallisen välisestä yhteydestä oli luonut puitteet selvänäköiselle ajan ymmärtämiselle. Tavallaan muinaiset Mayat olivat kaiken aikaa eläneet ennusmerkkien maailmassa, ja profetoiminen oli ollut luonnollinen osa heidän jokapäiväistä elämäänsä.

Mayat olivat laskeneet esimerkiksi Venuksen kierron hyvin tarkkaan; virheenä oli vain yksi päivä kuudentuhannen vuoden ajanjaksolla. Juuri tämä ainutlaatuinen matematiikan ja astronomian tuntemus oli ollut heidän kalentereidensa raaka-ainetta. Mayoille kaikilla numeroilla oli symboliset merkitykset ja ne kaikki olivat yhteydessä toisiinsa. Numerot ja matematiikka oli ollut heille niin keskeisiä asioita, että ne oli sisällytetty konseptiin absoluuttisesta jumalasta jota he kutsuivat nimellä Hunab K'u, 'Ainoa Jumala'. Hunab K'u oli liikkeen ja mitan lähde, ja siitä kaikki riippui. Se oli Galaksin Keskus, elämän lähde, joka piti kaikkea yhdessä. Hunab K'u'n voitiin nähdä vastaavan esimerkiksi vedalaista käsitystä brahmanista.

Mayat olivat kehittäneet ainakin kaksikymmentä kalenterisykliä, joista seitsemäntoista oli kirjattu muistiin. Jokaiselle niistä oli omistettu yhteys esimerkiksi Venuksen, muiden planeettojen, Kuun, Auringon tai Maan sykleihin. Niillä oli yhteydet myös ihmiselämään, rituaaleihin ja maanviljelyyn sekä muiden päivittäisten toimintojen organisoimiseen ja suunnitteluun. Mayojen kalentereiden tärkein aspekti oli kuitenkin se, että jokainen niistä oli ennustamisen ja profetoimisen perusta. Jotkut näistä kalentereista olivat ikivanhoja.

Tavallisia, jokapäiväisiä tarkoituksia varten Mayoilla oli ajan lineaarinen aspekti, mutta heidän kalenterinsa, uskontonsa ja mytologiansa osoittivat heidän olleen tietoisia siitä mitä voitiin kutsua ”kosmiseksi ajaksi”. Heidän kalenterijärjestelmistään kävi selväksi, että he olivat olleet tietoisia ikuisuuden rytmeistä ja että he olivat eläneet niiden mukaan. Tärkeimmät kalenterit olivat Tun, Tzolk'in, Kalenterinkierto, Pitkälaskukalenteri, Venuksen syklien kalenteri sekä Tun Uc eli Kuukalenteri. Mayoja oli tutkittu hyvin laajalti, ja heidän kulttuuristaan, kalentereistaan sekä profetioistaan oli tehty useita erittäin syväluotaaviin tutkimuksiin perustuvia kirjoja.”

”Niin kuin useimmat muinaiset ja esimodernit sivilisaatiot, myös näillä seuduilla eläneet Mayat ja Atsteekit olivat uskoneet taivaan kertovan maanpäällisestä elämästä. Heidän kadonneet kulttuurinsa olivatkin luoneet erittäin monimutkaisia astrologisia järjestelmiä. Usein astrologia yhdistettiin korkeakulttuureihin, koska se vaati systemaattisten havaintojen tekemistä tähtitaivaasta ja planeetoista sekä lisäksi kehittynyttä matematiikkaa. Mayojen astrologiaan sisältyi kaksikymmentä pyhää merkkiä ja kolmetoista galaktista sointua. Sen merkit muistuttivat jonkin verran niin kiinalaisia kuin egyptiläisiäkin eläinradan merkkejä – joko kyse oli kollektiivisesta alitajunnasta, tai sitten näiden etäisten mantereiden välillä oli ollut jokin vielä tuntematon kulttuuriyhteys. Tähän viittasivat muutkin seikat, esimerkiksi tupakkaa ja kokapuun lehtiä oli löytynyt muinaisten egyptiläisten muumioista, vaikka näitä kasveja ei lainkaan Egyptissä kasvanut. Niiden oli siis täytynyt päätyä sinne Etelä-Amerikasta.

Mayojen astrologia ei kuitenkaan suoraan liittynyt planeettojen liikkeeseen suhteessa tähtiin, vaan ihmisen tietoisuuden kehitykseen. Tzolk'in oli Mayojen astrologinen eli henkilökohtainen kalenteri. Se oli heidän pyhä kalenterinsa, kahdensadankuudenkymmenen päivän pituisen syklin käsittävä järjestelmä. Tzolk'in oli kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä kalenteri, ja se yhdisti kaikki Mayojen kalenterijärjestelmät. Se oli tahdistin, jonka tarkoitus oli auttaa ihmistä ottamaan käyttöönsä oman galaksinsa sydämestä, elämän lähteestä, peräisin oleva luova impulssi. Nykyisin Tzolk'inia ja Mayojen astrologiaa käytettiin länsimaisen astrologian tavoin edelleenkin ihmisen luonteenpiirteiden ja aikaharmonioiden määrittämiseen, myös modernissa lännessä. Mayat olivat pitäneet Tzolk'inin koskemattomana tuhansien vuosien ajan pitämällä kirjaa päivistä, ja arkeologit olivat vahvistaneet tämän. Heidän ajanlaskijoillaan oli ollut erityinen vastuu tästä työstä, ja he olivat varmistaneet ettei ainoakaan päivä ollut jäänyt pois laskuista ainakaan 2500 vuoteen. Sana tzolk'in merkitsikin 'päivien laskemista'.

Tzolk'iniin kuului kolmetoista luomisen tarkoitusta ja kaksikymmentä aspektia. Jokainen 260 eri päivämerkin ja numeron yhdistelmästä osoitti ainutlaatuisia ominaisuuksia kullekin päivälle, ja jokaista päivää hallitsi erityinen jumala. Se Tzolk'in-päivä, jolloin ihminen oli syntynyt, toistui 260 päivän intervalleissa Tzolk'in-syntymäpäivänä, kun henkilön luonteenpiirteet määrittäneen päivän ominaisuudet toistuivat. Tzolk'in oli yhä edelleenkin Mayojen pyhä kalenteri, joka heijasti keskeytymättä etenevää jumalallista luomisprosessia. Nykyisten Mayojen mukaan se perustui ihmisen yhdeksän kuukauden pituiseen raskausaikaan. 260 päivää oli myös aika, jonka muinaisten Mayojen tärkein ravintokasvi maissi kasvoi.

John Major Jenkinsin mukaan Tzolk'iniin saattoivat olla yhteydessä sellaiset astronomiset syklit kuin Auringon kulku taivaan lakipisteen yli Meksikon Izapan leveysasteella, sekä Marsin kierros Auringon ympäri Maan suhteen, joka oli täsmälleen kolme Tzolk'inia eli 780 päivää. Myös kahdella Jupiterin kuulla oli 260 päivän pituinen sykli. Lisäksi Venuksen vaiheet kestivät noin 260 päivää, ja kolme auringonpimennyksen puolivuotiskautta vastasivat kahta Tzolk'inia. Tätä järjestelmää oli tutkittu laajalti, ja siinä oli havaittu erittäin paljon totuudenmukaista tietoa samoin kuin länsimaisessakin astrologiassa. Mayat olivat juhlineet Tzolk'inia joka aamu.

Mayaintiaanit käyttivät myös Haab-kalenteria, joka oli 365 päivän eli yhden aurinkovuoden mittainen. Arkeologeilla oli tapana puhua vain tästä kalenterista – se oli ainoa jota he ymmärsivät. Mutta Mayakulttuurissa sen tärkein tarkoitus oli yksinkertaisesti ollut verotus; Mayat olivat olleet agraariyhteiskunta, ja se oli ollut heidän kirjanpitokalenterinsa. Maan vuokra oli maksettu veroina sadon valmistuessa, ja kaupunkivaltiot olivat käyttäneet tätä kalenteria hallinnollisiin tarkoituksiin. Haabia oli käytetty apuna myös maanviljelyn vaiheiden ajoittamisessa.

Mayat katsoivat Tzolk'inin ja Haabin etenevän kuin kahden erillisen pyörän hammasrattaat. Eteneminen jatkui aina siihen hetkeen saakka, jolloin molempien kalenterien syklit kohtasivat. Jokaisella päivällä oli Tzolk'in- ja Haab-nimi, ja kesti täsmälleen 52 Haabia eli 52 vuotta että Tzolk'in ja Haab kohtasivat ja yhdistetty päivänimi toistui. Joka 52. vuosi – tämä oli yksi Kalenterinkierto – muinaiset Mayat olivat pitäneet Uusi tuli -seremonian, jossa oli suoritettu uhrauksia tarkoituksena estää maailmanlopun koittaminen ja varmistaa seuraavan syklin alkaminen. Ennen tämän erityisen päivän koittamista joka ikinen tuli oli edellisenä iltana sammutettu koko kansakunnasta. Auringon noustessa ne oli sytytetty jälleen temppeleissä, joista papit olivat antaneet ne ihmisille. Tämä oli merkinnyt uutta alkua, josta uusi viidenkymmenenkahden vuoden pituinen ajanjakso oli alkanut. Luku 52 merkitsi siten eräänlaista kokonaista sykliä, jonka aikana arkkityyppiset kehityskulut ja muutokset tapahtuivat. Mayat näkivät ajan olevan syklejä syklien sisällä, ja näin ollen Uuden tulen seremonia oli doktriini, jonka teotihuacánilaiset olivat suunnitelleet kuvaamaan myös nykyisen Maailmanajan loppua. Tutkijat olivatkin todenneet, ettei yhtäkään Mayojen kalentereista voinut ymmärtää ottamatta huomioon sen suhdetta muihin. Mayojen aikamitat olivat limittäisiä ja päällekkäisiä – länsimaisesta näkökulmasta katsottuna monimutkaisia. Kalenterit limittyivät yhteen, olivat toisistaan riippuvaisia, ja niiden yhdistelmät välittivät tärkeitä näkemyksiä ja havaintoja jotka jäivät pois jos niitä ei synkronoitu ja jos ne otettiin huomioon vain yksitellen. Aika oli osoittanut Mayojen kalentereiden paikkansapitävyyden ja toimivuuden, esimerkiksi Kalenterinkierto oli ollut olemassa jo lähes viisituhatta vuotta sitten.

Tun edusti Mayojen kalenterijärjestelmässä henkistä sykliä. Se oli 360 päivän, eli lähes aurinkovuoden pituinen. Jäljellä olevaa viiden päivän ajanjaksoa Mayat kutsuivat termillä Wayeb, mikä merkitsi 'nimetöntä'. Se oli aika, jolloin jumalat perääntyivät ihmiskuntaa tukemasta. Silloin jumalten uskottiin lepäävän. Wayeb oli lyhyt pelon ja pimeyden aika, joten sitä vietettiin rukoillen ja seremonioita suorittaen jotta jumalat palaisivat. Sana tun merkitsi 'kiveä', koska uuden Tunin alussa Mayoilla oli ollut tapana pystyttää uusi steela. Myös muinaisilla egyptiläisillä oli ollut 360 päivän pituinen kalenteri, ja he olivat uskoneet jumalten syntyvän viiden lisäpäivän aikana. Monilla muillakin sivilisaatioilla oli ollut 360 päivän pituinen kalenteri sellaisia tarkoituksia varten, jotka olivat henkisiä. Mayojen monimutkaisissa kalenterijärjestelmissä 20 kiniä eli päivää oli yksi uinal eli 20 päivää. 18 uinalia oli yksi tun eli 360 päivää. 20 tunia oli yksi katun eli 7200 päivää, eli noin 20 vuotta. 20 katunia oli yksi baktun, 144,000 päivää eli noin 400 vuotta. 20 baktunia oli yksi pictun, 2,880,000 päivää eli noin 8000 vuotta, ja niin edelleen. Alautun oli 63 miljoonan vuoden sykli – pisin kalenteriin koskaan merkitty ja nimetty ajanjakso.

Tun oli Pitkälaskukalenterin perusta. Haabin lisäksi tämä oli ainoa Mayojen kalenteri jossa näytti olevan lineaarinen muoto; Pitkälaskukalenteri esitti ajan kestona, sen liike eteenpäin mittasi kuluvaa aikaa ja tallensi historiallisia tapahtumia, ja se otti huomioon nykyhetken sekä mahdollisti tulevaisuuden suunnittelun. Kuitenkin tämäkin kalenteri oli täysin erilaisessa käsitteellisessä kontekstissa kuin länsimainen kalenteri. Tätä samaa katkeamatonta päivien laskentajärjestelmää Guatemalan ylängöillä elävät Mayaintiaanien jälkeläiset olivat käyttäneet yli tuhannen vuoden ajan ja käyttivät yhä edelleen – nämä kalenterijärjestelmät eivät olleet vanhentuneet, ja tieto niistä ja niiden käyttömahdollisuuksista oli viime aikoina levinnyt kaikkialle maailmaan.

Pitkälaskukalenteri oli ajanseurantamenetelmä, jonka Mayat olivat kehittäneet voidakseen seurata erittäin pitkiä ajanjaksoja eli suurempia syklejä. Se mittasikin laajoja aikakausia hämmästyttävällä tarkkuudella. Pitkälaskukalenterin kiertoa kutsuttiin 13-baktunsykliksi eli Suureksi Sykliksi. Se oli 5200 tunin eli 5125 vuoden pituinen, ja se sisälsi paitsi Tunin, myös Tzolk'inin. 13-baktunsykli siis koodasi yhden Maailmanajan, koska Maapallon 26,000 vuoden pituinen prekessiokierto jaettiin viiteen 5125 vuoden pituiseen maailmankauteen. Mayat käsittivät Maailmanajan yhdeksi evoluutiosykliksi, jonka lopussa ihmiskunta saavutti seuraavan vaiheen henkisessä kehityksessään.

Tutkimukset osoittivat nykyisen 13-baktunsyklin alkaneen elokuun yhdentenätoista päivänä vuonna 3114 ennen ajanlaskun alkua, ja se tuli päätökseensä joulukuun 21. päivänä vuonna 2012. Tämä oli varmistettu 13-baktunsyklin päättymispäivämäärä. Samaan aikaan aurinkokuntamme oli saavuttanut sellaisen paikan suhteessa Linnunrataan, jossa profetian mukaan uusi aikakausi syntyi ja uuden sivilisaation siemenet tuleville vuosituhansille kylvettiin. Havaintoihinsa perustuen muinaiset Mayat olivat siis ennustaneet, että vuonna 3114 ennen ajanlaskun alkua alkanut sykli päättyi silloin ja Maailmankausi vaihtui uuteen. Ihmiset, jotka viimeksi olivat olleet todistamassa maailmankauden vaihtumista, olivat siis eläneet vuoden 3114 paikkeilla. Vedalaisten astrologien laskelmien mukaan samoihin aikoihin, vuonna 3102 oli koittanut meidän aikaamme edeltäneen aikakauden eli Dvapara Yugan loppu, sekä Kali Yugan alku. Valtamerten takana toisella puolella maailmaa oli siis Kali Yugan katsottu alkaneen vain kaksitoista vuotta aiemmin kuin Mayojen laskema alkuajankohta juuri nyt päättyvälle aikasyklille.

Useat tutkijat olivat viettäneet vuosikymmeniä näiden erittäin monimutkaisten kalenterijärjestelmien rakennetta ja merkitystä tutkien. He olivat todenneet, että 13-baktunsykli oli täydellisessä harmoniassa Tzolk'iniin nähden: se oli täsmälleen 7200 kertaa suurempi. 260 päivän pituisen Tzolk'inin kuvattiinkin olevan ikään kuin 13-baktunsyklin mikrokosmos. Tästä syystä tutkijat olivat katsoneet että Tzolk'inin rakennetta voitiin käyttää myös ihmiskunnan historian kartoittamiseen, aivan kuin se ei olisi mitannut vain yksilöllistä raskausaikaa, vaan myös kokonaisen lajin raskausaikaa. Viisi baktunsykliä teki yhteensä 26,000 tunia – mikä oli vieläkin korkeampi 260:n harmonia. Maapallolta oli matkaa galaksimme keskustaan 26,000 valovuotta; se oli matka, jonka valo kulki 26,000 vuodessa, ja tämä oli myös Maapallon prekessiokierroksen pituus.

Keski-Amerikan mytologialle oli luonteenomaista käsitys tuhoamisten ja luomisten sarjoista, ja ne viittasivat moniin luomisiin. Mytologian mukaan maailma kulki viiden aikakauden eli viiden Auringon läpi, joista jokainen päättyi vanhaa tuhoavaan katastrofiin ennen uuden aikakauden alkamista. Uusi Aurinko eli aikakausi oli Mayojen mukaan nyt alkamassa, ja he olivat määrittäneet aikakauden vaihtumisen keskipisteeksi vuoden 2012 talvipäivänseisauksen, hetken, jolloin Maapallo oli suorassa linjassa galaksin keskuksen kanssa. Silloin Mayojen Pitkälaskukalenterin suuri sykli päättyi ja Kuudes Aurinko alkoi.”

”Mayat olivat viimeisin olemassa ollut muinainen suuri sivilisaatio, ja heidän monimutkaiset aikajärjestelmänsä selkeästi osoittivat meidän aikakauteemme. Aikaa vuoden 2012 ympärillä koskeva tieto ei ollut Mayoille ennustus – se oli profetia. Kuten professori Armin Geertz totesi, profetia ei ollut ennustus, vaan ”lanka merkityksen kankaassa, kokonaisessa maailmankuvassa”. Tällä tavoin se voitiin nähdä elämän ja olemisen tapana. Yleensä sana ”profetia” merkitsi sitä, että ihmisten tietoon saatettiin se mitä tulevaisuudessa tapahtuisi huolimatta siitä miten he käyttäytyisivät. Siten ihmiset voisivat tehdä vain vähän, tai ei mitään, tapahtumien suuntaa muuttaakseen. Paras toimi oli olla valmistautunut.

Gerald Benedictin mukaan Mayoilla oli ollut holistinen eli kokonaisvaltainen ymmärtämys hengestä, sielusta, jumalista, ihmisistä, numeroista ja matematiikasta. Tästä hienovaraisesta integraatiosta he olivat koonneet kalenterinsa, ja siitä myös profetian energiat olivat peräisin. Todellisen profetian merkitys oli siinä, miten laajasti se lisäsi kollektiivista näkemyksellisyyttä. Se meni pidemmälle kuin näennäinen varoitus ja antoi suuntaa sille, miten yhteistä henkistä kypsyyttä voitiin edistää. Tällainen profetia antoi vastauksia, jotka olivat niin käytännönläheisiä kuin transsendentteja eli ylimaallisiakin. Tämä päti Mayojen profetioihin, etenkin niihin, jotka oli saatu nykyisiltä mayavanhimmilta kuten Hunbatz Meniltä. Nämä profetiat varoittivat ihmisiä valtavista muutoksista joita olimme nyt kohtaamassa, ja samaan aikaan ne lisäsivät henkistä tietoisuuttamme. Kokonaisvaltainen profetia oli niin olennainen osa Mayojen kulttuuria ja heidän elämäntapaansa, että sitä voitiin pitää heidän henkisenä DNA:naan.

Mayat olivat harjoittaneet luonnonuskonnon korkealle kehittynyttä muotoa. Benedict totesi tämän näkemyksen olevan pohjimmiltaan spontaani vastaus mietiskelylle ja kunnioitusta herättävien luonnonilmiöiden äkilliselle kohtaamiselle. Tällaiseen yhdistyi toisinaan häkellyttävä tunne mysteeristä, numeeninen ihmetyksen voima. Mayoilla tämä oli saanut holistisen panteismin muodon, jossa nähtiin että kaikki olemassa oleva oli saman elämänvoiman tai energian yhteen sitomaa, ja tällöin myös ihminen oli kiinteä osa luontoa, erottamattomassa yhteydessä luonnon luojaan. Heidän kalenteriensa matemaattinen monimutkaisuus ja logiikka olivat näkyvä ja konkreettinen muoto tästä luonnon ymmärtämisestä. Taivaantarkkailu oli ollut Mayojen uskonnon sydämessä.

Mayoilla oli suuri jumalten pantheon, niin kuin kuin esimerkiksi hinduillakin. Jumalat eivät olleet erillisiä antiikin Kreikan jumalien tapaan, vaan täysin sidoksissa ihmisen elämän jokaiseen puoleen. Monien jumalien nähtiin elävöittävän ihmisen olemassaolon monet aspektit, ja kaikissa hankkeissaan Mayat olivat olleet vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Mayoilla ei ollut myyttistä käsitystä jumalista, vaan he katsoivat jumalten edustavan luonnonvoimia ja heijastavan luonnossa havaittua matematiikkaa. Esimerkiksi maissin jumala tarjosi materiaalin, joka oli Mayojen maanviljelytalouden perusta.

Mayoille jumalat, ihmiset, numerot ja matematiikka olivat yksi ja sama asia, ja ne edustivat ykseyttä moninaisuudessa. Kaikki luonnon moninaiset aspektit kiehtoivat Mayoja, jotka näkivät taivaalla, maassa ja meressä dynaamisen ja yhtenäisen kokonaisuuden. Mayojen uskonnolle luonteenomainen ykseys ei ollut monoteismi tai raamatullinen uskonto; jos yksi sana olisi voinut tehdä yhteenvedon Mayojen konseptista, se sana olisi Benedictin mukaan ollut energia. Monet jumalat olivat heille yhden prinsiipin ilmentymiä samalla tavoin kuin hinduille – hinduille tämä oli brahman, Mayoille yksi kaiken lävistämä energeettinen tietoisuus. Tämän yhden energian ymmärrettiin ylläpitävän koko universumia, kaikkia luonnonilmiöitä ja elämää. Energia yhdisti kaiken.

Mayat olivatkin ymmärtäneet Ykseyden käsitteen hyvin syvällisesti, ja he sovelsivat tätä ymmärrystä kaikkeen jokapäiväisessä elämässään. He tervehtivät toisiaan sanomalla In Lak’ech, 'minä olen toinen sinä', mikä muistutti toisen edistyneen sivilisaation perinteisen tervehdyksen esoteerisesta merkityksestä, vedalaisesta termistä ”namaste”. In Lak'ech -ilmausta Mayat käyttivät paitsi toisia ihmisiä, myös eläimiä, kukkia, kiviä ja henkiä kohtaan. He ymmärsivät että kaikki oli yhteydessä toisiinsa; me kaikki olimme osa samaa elämänverkkoa, ja jos jokin osa tästä verkosta loukkaantui, silloin kaikki kärsivät.”