Avaruuden Pyhä geometria
Geometrikko John Martineau toteaa tähtitieteilijä Johannes Keplerin huomanneen
jo 1600-luvulla, että planeettojen kulmanopeuksien suhteet ovat kaikki harmonisia keskenään. Lähin planeettamme Venus piirtää hämmästyttävän geometrisen kuvion, kauniin viisinkertaisen ruusukkeen Maan ympärille
kahdeksassa vuodessa Auringon ympäri kieppuessaan. Maasta katsottuna myös Jupiterin ja Saturnuksen liikkeet muodostavat täydellisen kultaista suhdetta noudattavan geometrisen muodostelman.
Kaksi pentagrammimuotoa eli viisikulmiota määrittävät Merkuriuksen ja Venuksen välisen tyhjän tilan, Maan ja Marsin suhteelliset kiertoradat, kuten myös tilan Marsin ja asteroidi Ceresin välillä.
Kolme pentagrammia määrittävät tyhjän tilan Venuksen ja Marsin välillä, kuten myös Ceresin ja Jupiterin keskimääräiset kiertoradat. Merkuriuksen ja Maan fyysiset koot ovat samassa suhteessa toisiinsa kuin
niiden keskimääräiset kiertoradat. Saturnuksen kiertoradan säde on sama kuin Marsin kiertoradan ympärysmitta, ja sen kehä on sama kuin Neptunuksen kiertoradan halkaisija.
Kun piirretään Marsin rataa kuvaava ympyrä, se voidaan asettaa neljän suuremman ympyrän muodostaman ryhmän keskelle, jossa nämä ympyrät osuvat toisiinsa täydellisesti. Kukin näistä
neljästä ympyrästä on täsmälleen Jupiterin keskimääräisen kiertoradan suuruinen. Jupiterin ja Saturnuksen konjunktiot muodostavat täydellisen Daavidin tähden.
Auringon halkaisija on 400 kertaa Kuun halkaisija ja Kuun etäisyys Auringosta on noin 400 kertaa sen etäisyys Maasta. Tästä syystä Kuun kiekko sopii täsmälleen Auringon päälle täydellisessä
auringonpimennyksessä. ”Olisiko kyseessä kätketty kaava?”, Martineau kysyy. Nykytieteessä tällaisia asioita kuitenkin pidetään ”yhteensattumina”. Martineaun mukaan näyttää siltä,
että tilan, ajan ja elämän välillä on perustavanlaatuisia suhteita, joita ei vielä olla ymmärretty. Hän toteaa nykyajan sukupolvien varttuneen traagisesti maailmassa, joka on täysin vailla maagista kosmologiaa.
Lähdekenttätutkimuksesta vastauksia
Planeettojen kiertoradoilla on samoja kolmiulotteisia geometrisia suhteita, joita nähdään esimerkiksi DNA- ja proteiinisynteesissä ja kvanttimekaniikassa, ja nämä ovat Platonin monitahokkaiden suhteita. David Wilcockin
mukaan geometria onkin avain aurinkokunnan arvoitusten ratkaisemiseen. Hän toteaa kirjassaan Lähdekenttä, että koko aurinkokuntaa ohjaa täydellisten geometristen suhteiden sarja. Planeettoja pitävät paikoillaan
ja niitä ohjaavat kiertoradoilla samat geometriset voimat, jotka hyvin todennäköisesti luovat atomeja ja molekyylejä sekä Maapalloa ympäröivät ristikot, esimerkiksi Ley-linjat.
Uusi tiede osoittaakin, että luonto on hologrammi, jossa pienemmät osat heijastavat kokonaisuutta eli kosmosta itseään. On osoitettu tieteellisesti, että me elämme Ykseyden universumissa, mikä
on yhtäpitävä muinaisten mytologioiden perustavanlaatuisen käsityksen kanssa. Fyysikko David Bohmin mukaan ”kvanttitason yhtenäisyyden olennainen piirre on se, että koko universumi on kietoutunut kaikkeen, ja että jokainen
asia on kietoutunut kokonaisuuteen”.
Pyhän geometrian ikiaikainen historia
Geometrian tutkimus on ikivanha perinne, jota harjoitettiin monissa kulttuureissa, kuten muinaisessa Egyptissä. Muinoin sitä pidettiin tiedon korkeampana järjestyksenä; tämä
järjestys on niin taianomainen ja täsmällinen, että monet pitivät geometrian alkuperää jumalallisena. Filosofi Platonin Akatemian sisäänkäynnin yläpuolella olikin merkki: ”Se joka tuntee geometrian
saa astua sisään.”
Platon piti geometriaa ja numeroita olennaisimpana filosofisena kielenä ja selkeimpänä mallina, jolla metafysiikkaa voidaan kuvata.
Muinaiset geometrikot eivät nähneet eroa geometrian ja kosmologian tai teologian luonnollisen tieteen välillä. Numerot, musiikki, geometria ja taivaan kuvioiden tutkiminen olivat muinaisen maailman neljä Vapaata Taidetta. Nämä
universaalit kielet ovat yhtä oleellisia nykyisin kuin ne ovat aina olleet, ja ne siis löytyvät kaikista tunnetuista tieteistä ja kulttuureista. Geometria on myös musiikillisen harmonian perusta. Kuten Goethe totesi, ”geometria
on jäätynyttä musiikkia”. Monet suuret säveltäjät ovat käyttäneet Kultaista leikkausta musiikkiteoksissaan.
Ajalta kauan ennen länsimaista
sivilisaatiota on todisteita ensiluokkaisesta, universaalista tieteestä, joka on jättänyt jälkensä myöhempien aikojen monumentteihin. Hyvin tunnettuja esimerkkejä tästä ovat Kultaista leikkausta noudattavat rakennukset,
kuten Egyptin pyramidit ja Stonehenge. Lukuisten perinteisten selostusten mukaan tämä tiede on peräisin jumalallisesta ilmestyksestä. Aika ajoin eri puolilla maailmaa jumalat näyttäytyvät, osoittavat meille luonnon lait joiden
kautta meidän tulisi elää ja lähtevät sitten, jättäen meille tieteen lain, jolle peräkkäiset sivilisaatiot on perustettu, kaikkialla. Nykyajan lukemattomat ufohavainnot ja kontaktihenkilötapaukset viittaavat
siihen, että tällainen aika on jälleen koittanut.
Esimerkiksi Egyptin suuri pyramidi ilmentää monumentaalisessa muodossa numeerisia harmonian normeja, jotka olivat
Egyptin kulttuurin perustana. Platonin mukaan tämä perusta piti Egyptin korkean sivilisaation muuttumattomana ”ainakin kymmenen tuhatta vuotta”. On osoitettu, että suuren pyramidin avainmittasuhteet koodaavat Maapallon mittasuhteiden
harmoniaa. Egyptiläiset mittayksiköt mukailivatkin Maan kokoa ja liikkeitä. Pyramidi on muinainen valtava mysteeri; vastaavana nykyaikaisena selittämättömänä, pyhiä geometrisia suhteita kuten Kultaisen leikkauksen
sisältävänä arvoituksena voidaan pitää viljakuvioita.
Egyptin ja muiden kulttuurien muinaiset monumentinrakentajat siis tunsivat Pyhän geometrian, ja heidän
mittayksikkönsä ovat selkeä todiste siitä että heillä oli täsmällistä tietoa Maapallon mittasuhteista. He olivat hyvin kaukana 1700-luvun ranskalaisten tiedemiesten edellä, joiden epätarkka pituuspiirin
mittaustulos johti metriin josta muinaiset luonnollisen harmonian normit puuttuvat.
Vihkimys: pelosta
äärimmäisen rakkauden tilaan
Tutkija ja kirjailija John Michell toteaa, että moderni, tieteellinen kosmologia on keinotekoisesti rajoittunutta. Se pyrkii sulkemaan
pois inhimillisen näkökulman, sillä ei ole tekemistä ihmisen psykologian kanssa, eikä se tunnusta sitä voimallista vaikutusta joka kosmografialla – tavalla jolla universumia kuvataan – on sille altistuvien ihmisten
mieliin. Ei näytä merkitsevän paljoakaan, mitä tarinaa milloinkin käytetään universumin selittämiseen, mutta todellisuudessa se on ratkaisevaa, koska tapa jolla ymmärrämme maailmaa ja alkuperäämme
pääasiassa määrittää asenteemme elämää kohtaan ja sitä miten me sen koemme.
Eivät ainoastaan yksilöt, vaan kokonaiset yhteiskunnat,
kansat ja kulttuurit ovat vallitsevan maailmankuvan ehdollistamia. Sellaista asiaa ei olekaan kuin objektiivinen, arvoista vapaa kosmologia. Kaikenlaisilla maailmankuvilla on vastaava vaikutus mieliin, käsityksiin, moraalisiin arvoihin, hallitusmuotoihin
ja jokaiseen muuhun ihmisen järjestelmään. Miten kovasti kosmologit saattavatkin yrittää, he eivät voi välttyä olemasta vaikutusvaltaisia kauas heidän oman erikoisalansa ylitse. Moderni yhteiskunta ja moderni mieli
ovat molemmat huomattavan pitkälti modernin kosmologian aikaansaannoksia.
Yleinen ja syväänjuurtunut huolen aiheuttaja nykyaikana on epäilys ja pelko koskien universumin
luonnetta, sen luojaa (jos sellaista on), mitä sen pitäisi tarkoittaa, ja miten meidän olisi tarkoitus suhtautua siihen. Näiden ahdistusta aiheuttavien asioiden käsitteleminen on kosmologian todellinen tarkoitus – valmistaa mieli
valon ja onnellisuuden vastaanottamiseen.
Vanhojen Mysteerikoulujen aikoina nousin saavuttivat rituaalisen vihkimysprosessin kautta ne, jotka oli koulutettu ja valmisteltu
siihen. Heidän valmistelunsa sisälsi pitkiä, kurinalaisia opintoja numeroiden, musiikin ja geometrian alueella, yhdessä astronomian, filosofian ja muiden sääntöjenmukaisten taiteiden ja tieteiden kanssa. Näissä
kouluissa oli vain vähän kirjoittamista; opetus tapahtui suullisesti ja käytännönläheisesti, ja suuri osa siitä välitettiin laulujen, runouden ja rytmisen lausunnan kautta, mikä etsasi tiedon ikuisiksi ajoiksi nuorten
muistoihin.
Geometria ja numerot olivat tärkeimmät välineet, joilla vihkimyskandidaatit johdatettiin kohti huippukoetusta Mysteerien avautuessa heidän edessään.
Vihkimys on henkinen uudelleensyntymä, sisäänpääsy uuteen maailmaan, jota valaisee nous. Se on sama vanha maailma mutta uusin silmin nähtynä ja tunnustettuna sellaisena kuin se todella on, jumalallisena
paratiisina. Monet ihmiset ovat saavuttaneet tämän havaintokyvyn spontaanisti. Mutta muinaiset vihityt valmisteltiin siihen, ja heidän kokiessaan vision todellisesta todellisuudesta, he näkivät kaikessa sen loistossa universaalin järjestyksen
kuvion joka oli tuttu heille heidän opintojensa kautta. ”Taivaassa on kuvio”, sanoi Sokrates, joka Platonin tavoin oli vihitty. ”Ne jotka haluavat, voivat löytää sen ja vakiinnuttaa omiin sydämiinsä.”
Geometrikon luomismyytti liittyy siis perinteiseen vihkimysprosessiin, joka johtaa taiteiden ja tieteiden kautta kohti äärimmäisen rakkauden ja ymmärryksen, ykseyden ja eheyden korkeaa,
autuasta tilaa. Kertomus siitä, miten maailma syntyi, ei muodostu satunnaisista uskomuksista ja mielipiteistä, vaan se on olemassa valmiina numeroissa, muodoissa ja harmonioissa, jotka ovat luonnon itsensä perusolemus. Sitä voidaan aiheellisesti
kutsua universaaliksi, koska totuudet joille se perustuu ovat ikuisesti ja kaikkialla samoja.
Kaikilla maailmanuskonnoilla on vihityt mystikkonsa, joiden yhteinen havainto on se että
kaikilla uskon ilmauksilla, kuten myös jokaisella ihmissielulla, on määrätty paikkansa jumalallisessa järjestyksessä. Kuten John Michell toteaa, tämä on todellista suvaitsevaisuutta – ei sellaista joka on peräisin
pelosta tai laiskuudesta, vaan suvaitsevaisuutta joka on rakkauden aikaansaamaa.
Klassisessa itsekehityksen prosessissa Rakkauden taso on neljästä vaiheesta korkein. Ensimmäinen
on tietämättömyyden taso, kun ihminen ei edes tiedä että olemassa on jotakin tietämisen arvoista; sitten tulee mielipiteen taso (kuten päämäärättömissä eri näkökulmien väittelyissä
joista mediakeskustelut koostuvat); ja kolmas vaihe, tieto, on saavutettavissa opiskelemalla. Neljättä vaihetta, johon liittyy nous, jumalallinen ymmärrys, kutsutaan Rakkauden tasoksi.
Pyhän mittasuhteen integroiminen päivittäiseen elämään
Michell kirjoittaa, että elääkseen onnellista elämää ihmisen tulee sisällyttää Pyhä mittasuhde omaan elämäänsä. Kosmisten järjestelmien käyttäminen auttaa luomaan harmoniaa
yhteiskunnassa ja maailmassa kokonaisuutena. Modernin ihmiskunnan tämänhetkistä vieraantumista, joka on niin suuren ilottomuuden lähde, edesauttaa ja ylläpitää tasapainon hylkääminen. Yhteytemme katoamisesta pyhään
on tuloksena ollut kykenemättömyytemme rakentaa merkityksellisiä elämiä. Michell toteaa, että ihmisen ”ei ole tarpeen olla New Age -harrastaja tullakseen siihen johtopäätökseen, että ainoa maailmanjärjestelmä
jossa ihmisluonto voi olla onnellisesti olemassa on pyhä järjestys, ihanteellinen harmonian ja mittasuhteen kosmologinen ilmaus, joka muodosti esoteerisen perustan jokaisen muinaisen kestävän sivilisaation taustalla.”
Tämä maailmankuva on hyvin erilainen tieteelliseen versioon verrattuna. Kyse on siitä pysyvästä, aina uudelleen pintaan nousevasta maailmankuvasta, jolla on monia nimiä ja symboleita
– perenniaalinen filosofia, kosminen sääntö, jumalallinen laki, taivaallinen kaupunki. Kaikkien näiden näkemysten taustalla on keskeinen tiedon ydin joka on totta kaikkina aikoina. Michell kirjoittaa, että se puhdistaa yksilön
johon se on vakiintunut, ja sen sosiaalisen vaikutuksen aikakaudet ovat oikeudenmukaisuuden ja kulttuurin uudelleensyntymisen aikoja.
Nykyinen aikakausi on epävarmuuden ja kaaoksen aikaa.
Luontaisena vastauksena nykyisen maailmankuvan riittämättömyyteen on toinen havainnoimistapa tulossa spontaanisti uudelleen näkyviin. Se on muinainen ja perinteinen näkemys, jota ei koskaan ole kumottu vaan se on siirretty syrjään
modernin ”valistuksen” toimesta kun hyökkäystä olemassaolon mysteereitä vastaan on puollettu. Yhdessä sen kanssa ovat palaamassa kauan kadoksissa olleet esoteerisen tieteen koodin salaisuudet, jotka pitivät yllä
kaikkia muinaisia sivilisaatioita läpi koko niiden legendaaristen kulta-aikojen.
Filosofi Herakleitos sanoi, että ”ihminen on kaikkien asioiden mitta”. Myös ihmisen
ajatukset voivat noudattaa Kultaista leikkausta, jolloin hän on suuremmassa harmoniassa universumin Pyhän geometrian kanssa. Monet suuret henkiset opettajat, kuten Kungfutse ja Jeesus, julistivat Kultaista Sääntöä. Se kehottaa
meitä kohtelemaan muita siten kuin itse toivoisimme tulevamme kohdelluiksi. Tämä on eettinen, rakkaudellinen asennoituminen, joka ilmaisee kaunista symmetriaa. Voidaan sanoa, että on ihmiskunnan velvollisuus yhdistyä uudelleen ja resonoida
tämän luonnon syvällisen Harmonian lain kanssa.
Meditaation on todettu lisäävän harmoniaa paitsi yksilössä itsessään, myös kollektiivisen
tietoisuuskentän kautta koko yhteisössä. Monien perinteisten esoteeristen opetusten päämäärä olikin johdattaa mieli takaisin kohti Ykseyden kokemista oikeiden mittasuhteiden kautta. Tällaisen Kultaisen leikkauksen
aikaansaamassa kvanttikoherenssin tilassa ihminen voi kokea samadhin, kosmisen, tietoisen samaistumisen itsensä Universumin tietoisuuden kanssa – vihkimyksen, äärimmäisen rakkauden tilan. Tätä on kutsuttu luonnon suurimmaksi
salaisuudeksi. Kultainen leikkaus on kudottu olemassaolomme kankaaseen, antaen meille keinon resonoida, virittäytyä laajempien tasojen kanssa tiellä, joka vie takaisin yhteyteen Yhden kanssa.